Heippa!
Tosiaan, täällä meillä elämä jatkuu taas. Tosin, ilman Ada hamsua. Onhan se tosi outoa, kun se ei täällä enää viipota, mutta on vaan hyväksyttävä, että Ada ei tule enää takaisin, koskaan. Valitettavasti se on vaan karu totuus. Voi kun vain saisi kelata aikaa taaksepäin!
Para-aikaa haudalla palaa tuikut ja kynttilät.
Mutta, eteenpäin on jatkettava vaan. Tälläkin hetkellä mulla on hirvee hamsukuume. Eihän se uusi todellakaan korvaa Adaa, ei niin ole tarkotuskaan. Mutta en voi mitenkään vaan tuijottaa tuota tyhjää dunaa tuolla nurkassa. Kaikki ruuat yms. tavaratkin on valmiina. Kun yhden hamsun on omistanut, niin tuntuu, ettei pysty enää elää ilman niitä!
Nyt vaan pitää yrittää olla positiivisempi ja olla iloinen, että mulla on vielä nuo kolme tupsuhäntää täällä huoneessani! :)
Terveisin, Julia.
Niin se suru vaihtuu vähitellen ikäväksi ja lopulta pystyy jo muistelemaan niitä ihania yhteisiä hetkiä ilman järjetöntä ikävääkin (:
VastaaPoistaSulla on ainakin upea paikka, missä voit käydä poismenneitä hamsuja tervehtimässä!
Jep, näin on! :)
VastaaPoistaJuu, siellä on välillä mukava käydä sytyttämässä kynttilöitä ja pysähtyä ajattelemaan kaikkia niitä ihania gerbiileitä ja Adaa, ketkä siellä lepää. <3